Avoimet oppimisympäristöt varhaiskasvatuksen kentällä

Kurssi alkaa tulla päätökseensä ja nyt onkin ollut viimeistään aika palauttaa kurssilla tehdyt oppimistehtävät eli näitä aiemmin julkaisemiamme blogipostauksia mukaileva oppimispäiväkirja sekä essee, jonka tarkoituksena oli syventää jotakin kurssin luennoilla käsitellyistä teemoista. Ryhmämme päätyi kirjoittamaan esseen aiheesta Avoimet oppimisympäristöt varhaiskasvatuksen kentällä. Tässä toistaiseksi viimeisessä blogimme postauksessa tuomme esille hieman joitakin näkökulmia esseestämme ja pyrimme myös tiivistämään tekstimme keskeisen sisällön. 

”Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen lapsen ikä ja kehitys huomioon ottaen”  (Opetushallitus 2018, 16).

Mielenkiintomme kohdistuu avoimeen oppimisympäristöön ja sen olemukseen varhaiskasvatuksessa. Avoimelle oppimisympäristölle tyypillistä ovat oppilaskeskeisyys, oppimisen näkeminen prosessina ja yhteistoiminnallisuuteen perustuva oppiminen. Avoimessa oppimisympäristössä tarkoituksena olisi, että motivaatio oppimiseen lähtee oppijasta itsestään. (Manninen 2013, 31-33.) 

Sellaisenaan kaikkia avoimeen oppimisympäristöön sisältyviä ajatuksia ei voida siirtää varhaiskasvatukseen, sillä täysin avoimeen oppimisympäristöön liitetään myös joustavuus ja itseopiskelu, jossa opiskelija voi opiskella omaan tahtiin ja sen luonne voi olla hyvin omaehtoista myös tilan suhteen (Manninen 2013, 31). Oppimisympäristöjä suunniteltaessa huomioon on otettava etenkin lasten ikä ja kehitystaso. Varhaiskasvatuksessa pystytään tämän avoimen oppimisympäristöajattelun avulla rakentamaan tulevaisuuden kannalta tärkeää pohjaa itseopiskeluun, vuorovaikutukseen, itsearviointiin sekä ongelmanratkaisuun ja prosessinomaiseen työskentelyyn. 

Vasussa (Opetushallitus 2018) oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta. Oppimisympäristön käsite sisältää varhaiskasvatuksessa muun muassa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Oppimisympäristöjen tulee olla sellaisia, että ne tukevat lasten luontaista uteliaisuutta ja halua oppimiseen. Oppimisympäristöjen tehtävänä on myös vahvistaa lasten yhdenvertaisuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. (Opetushallitus 2018, 32-33.) 

Pidämme tärkeänä sitä, että oppimisympäristöissä toteutetaan tilojen käytön monipuolisuutta sekä kestävää kehitystä. Oppimisympäristön ominaisuuksissa erittäin tärkeää on myös sen muunneltavuus. Tällaista muunneltavuuteen sopivien huonekalujen tarjonta on kokemuksemme mukaan hyvää tällä hetkellä. Esim. pöydät, jotka saa taitettua seinälle sivuun, mahdollistaa tilan monipuolisen käytön. Oppimisympäristöä tulee pystyä muokkaamaan ja muuntelemaan helposti, esimerkiksi lasten kiinnostuksen kohteiden mukaan. Tämä vaatii myös henkilökunnalta sitoutumista ja pedagogista ymmärrystä lasten mielenkiintojen huomioimisesta sekä lasten osallistamisesta suunnitteluun. 

Nähdäksemme oppimisympäristönä avoin oppimisympäristö tukee Vasussa (Opetushallitus 2018) kuvattua käsitystä lapsesta oppijana. Oppimiskäsityksessä lapset ovat aktiivisia toimijoita, ja oppimisessa yhteisöön kuuluminen sekä vuorovaikutussuhteet ovat tärkeitä. Oppimista tapahtuu koko lapsen lähiympäristön ja siinä olevien ihmisten kanssa käydyissä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Lapsi on luonnostaan utelias ja hänellä on halu oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Lapsen oppiminen onkin kaikkiallista ja kokonaisvaltaista, sillä siinä yhdistyvät tiedot, taidot, toiminta, tunteet, keholliset kokemukset, kieli sekä ajattelu. (Opetushallitus 2018, 21-22.) Toimijuus ilmenee lapsessa kykynä esittää mielipiteitä, ideoijana ja tunteena siitä, että he voivat vaikuttaa omaan oppimisympäristöönsä sekä omaan oppimiseensa (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 43). 

Kannustamme pohtimaan niitä mahdollisuuksia, joita erilaiset oppimisympäristöt tarjoavat niin varhaiskasvatuksen kentällä kuin koulumaailmassakin. Mahdollisuuksia on lukemattomia ja taivaskaan ei ole enää rajana ideoiden toteuttamiselle. :)

Lähteet: 

Kronqvist, E-L. & Kumpulainen, K. 2011. Lapsuuden oppimisympäristöt: eheä polku varhaiskasvatuksesta kouluun. Helsinki: WSOYpro 

Manninen, J. 2013. Oppimista tukevat ympäristöt: Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Helsinki: Opetushallitus. 

Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/download/195244_Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet19.12.2018.pdf, Luettu 14.3.2019.