Toisessa blogitekstissämme käsittelemme digitalisaatioita ja sen tuomia haasteita. Luennon alussa täsmennettiin käsitteiden tieto ja informaatio välistä eroa ja tämä tuli suurimmalle osalle ryhmäläisistämme uutena asiana. Tai ainakin asiana, jota aikaisemmin emme ole tulleet pohtineeksi. Ja se, että painetun informaation määrä kaksinkertaistuu joka viides vuosi tai jopa vieläkin nopeammin, on aika hurjaa informaation lisääntymistä!
Digitalisaatio
Digitalisaatio. Käsite, josta puhutaan tällä hetkellä joka tuutissa. Eikä suotta, sillä teknologian käyttö lisääntyy niin kovaa vauhtia lähes kaikilla aloilla. Teknologian kehitys ja lisääntyminen näkyvät varhaiskasvatuksen ja koulun oppimisympäristöissä ja opetuksessa. Perinteisen luokkahuoneen liitutaulun sijaan nykyään käytetään lähes poikkeuksetta älytauluja, ja oppituntien arkea onkin älytaulun kautta käytettävät eri kirjasarjojen sähköiset materiaalit.
Digitalisaation haasteita
Yhteiskunnallisesti tärkeä kysymys tuli esiin luennollakin, eli pysyvätkö koulut mukana muutoksessa, millä ajalla ja resursseilla opettajia koulutetaan ja ketkä muutosta lopulta ohjaavat? Riskinä on mm. että vanhempi sukupolvi ikään kuin tippuu digitaaliseen kuiluun, sillä eihän heillä voi olla samanlaista pohjaosaamista ja valmiuksia uuden teknologian hyödyntämiseen kuin nuorilla diginatiiveilla, jotka ovat koko elämänsä käyttäneet kaiken maailman teknologisia vempeleitä. Tai ainakin tällä vanhemmalla sukupolvella oppimiseen menee aikaa, sillä hehän joutuvat opettelemaan kaiken ihan alusta. Luennollakin nostetiin esiin tasa-arvoon liittyvät digitalisaation haasteet ja tästä käytettiinkin termiä digitaalinen kuilu. Koska kaikilla ei ole tarvittavia välineitä, taitoja tai motivaatiota, aiheuttaa se eriarvoisuutta. (Korhonen 2019, luentomuistiinpanot).
Päiväkodeissa on omien kokemuksiemme mukaan suurena haasteena epätasa-arvoisuus välineissä. On päiväkoteja, joilla ei ole kuin yksi kannettava tietokone ja tämän lisäksi pöytäkoneita yksi per lapsiryhmä. Toisista päiväkodeista löytyy tabletit sekä älytaulut. Tämä asettaa päiväkodit eriarvoiseen asemaan teknologiakasvatuksen näkökulmasta katsottuna.
Tämä vallalla oleva digi- ja informaatioaika tuo mukanaan useita haasteita. Mitä tehdään kun laite lakkaa toimimasta? Sähköisiä materiaaleja ei saadakaan näkyviin ja niiden varaan on suunniteltu koko oppitunnin kulku. Oppitunti on muutenkin vain sen 45 minuuttia, joten kovin kauaa aikaa vempeleiden kanssa taisteluun ei voida käyttää. Ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi ja vetämään hatusta vaihtoehtoista tekemistä. Haasteita ei kuitenkaan tule vain opettajalle, vaan myös oppijalle ja hänen oppimiselleen. Ensinnäkin kysymys herää siinä, tukeeko teknologia oppimista? Vastaus tähän on, että siitä voi olla apua, mutta se sisältää myös riskejä. Toiseksi, miten oppijoiden keskittyminen saadaan kohdistettua opeteltavaan asiaan älylaitetta käytettäessä? Sillähän pääsee myös someen ja muille houkutteleville nettisivuille, joiden parissa lapset ja nuoret viettävät usein suuren osan vapaa-ajastaankin. Kolmas pohdittava asia on digitaalisten lukutaitojen haltuunotto. Miten oppija osaa hakea ja tulkita erilaisia median sisältöjä? Entä millaiset, esimerkiksi tableteilla käytettävät sovellukset oikeasti toimivat oppimisen taitojen tukemisessa? Tähän vinkkinä voitaisiin heittää sen niminen sovellus kuin Molla ABC, joka sopii käytettäväksi kirjainten ja numeroiden oikeaoppista piirtämistä harjoitteleville lapsille.
Tässä yhden ryhmäläisemme kertomaa Molla ABC-sovelluksesta: “1lk äidinkielen opetuksessa hyödynsimme Molla ABC-sovellusta niillä oppilailla, jotka vasta harjoittelivat kirjainten piirtomalleja sekä niille, jotka tekivät helposti kirjaimet tai numerot peilikuvina. Näille oppilaille, joiden kanssa tätä sovellusta käytettiin, se oli varmasti hyvä ja opettavainen. Kuitenkaan niille, jotka jo osasivat piirtää kirjaimet oikein, ei tästä sovelluksesta olisi ollut hyötyä. He olivat vähän pettyneitä siitä, kun eivät saaneet käyttää tablettia ja kateellisia kun aina samat henkilöt saivat ”pelata tabletilla”.
Mitä digitalisaatio edellyttää opettajalta?
Mietimme, mitä tämä muutos edellyttää opettajalta? Ovatko opettajat ovat valmiita ottamaan uuden roolin ja vastaamaan nyky-yhteiskunnan odotuksiin? Helppoa tämä ei ole ainakaan pitempään työssä olleille opettajille, kun opettajan työ ei olekaan samanlaista mitä se on vuosikymmeniä ollut.
Teknologian kehitys on sen verran nopeaa, että myös vastavalmistunut opettaja joutuu yhtä lailla pitämään itsensä ajan tasalla kehityksessä. Digitalisaatio haastaa opettajaa kehittämään itseään jatkuvasti kehittyvän teknologian ja säännöllisesti uudistuvien sovellusten myötä. Päiväkodinkin työntekijät saattavat käyttää päivittäin useaa sovellusta erilaisiin tarkoituksiin. Yhtä lasten läsnäolojen merkkaamiseen, toista sovellusta oman työajan tallentamiseen ja kolmatta pedagogiseen dokumentointiin sekä vanhemmille tiedottamiseen.
Lopuksi haluamme nostaa esiin ajatuksia tekijänoikeuksista. Tekijänoikeuslait tulee tuntea, jos käyttää opetuksessaan materiaaleja mm. Internetistä. Opettajalla tulee olla tieto siitä, mitä materiaaleja hän saa opetuksessaan käyttää. Tekijänoikeusasioiden selvittäminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista (Pönkä 2017, 215). Mielestämme tässä on yksi tärkeä asia, jonka selkeyttäminen lisäisi teknologian käyttöä opetuksessa. Tällä hetkellä teknologian käyttäminen saattaa kaatua opettajan epätietoisuuteen sen käyttöoikeuksista. Esimerkiksi monet ovat varmasti epätietoisia siitä, että Youtube- videoita ei saa näyttää sellaisenaan opetuksessa, mutta opettaja saa laittaa jakoon linkin, josta oppilaat voivat katsoa videon omilta koneiltaan. Tämän tiedon löysimme Open Someoppaasta (Pönkä 215, 2017). Kuulostaa mielestämme todella hullunkuriselta, että asian laita on näin. Onhan meistäkin jokainen ollut useaan otteeseen oppitunnilla tai luennolla, jossa olemme katsoneet Youtube-videoita.
Lähteet:
Korhonen, Vesa 2019. Luentodiat. KASSO1. Muuttuvat oppimisympäristöt.
Pönkö, Harto 2017. Open Somekirja. Docendo.
